Viipuri, Ristimäen hautausmaa; yleisesitys. Yksityiskohtaiset tiedot kunkin hautausmaan teksteissä.

Vanhin Ristimäen hautausmaan osa on perustettu 1700-luvun lopulla, vanhimmassa tunnetussa karttapiirroksessa on vuosiluku 1789. Alueella oli aluksi yksi hautausmaa, joka sijaitsi Pietariin vievän maantien oikealla puolella kaupungista tultaessa. Vanhoista hautakivistä voidaan päätellä, että se oli kaikkien Viipurin luterilaisten seurakuntien käytössä. 1800-luvun alkupuolella ruotsalainen ja saksalainen seurakunta saivat hautausmaa-alueet Pietarin tien vasemmalta puolelta. Vuonna 1908 vastaperustetut Viipurin kaupunki- ja maaseurakunta jakoivat hautausmaa-alueet keskenään ns. Sovinnon jaossa. Kaupunkiseurakunnan alue sai viralliseksi nimekseen Rauhala, maaseurakunnan alueesta tuli Vanha Ristimäki. V. 1910 alueen viereen perustettiin maaseurakunnalle hautausmaan lisäalue, Lepola. "Kansan suussa" Ristimäen vanhimmasta alueesta käytettiin yleisesti nimeä Lepola. Alueella oli siis v. 1944 kolme erillistä hautausmaata. Pietariin vievän tien vasemmalle puolelle syntyi 1800-luvun alkupuolen jälkeen seitsemän erillistä hautausmaa-aluetta/hautausmaata. Vanhimmat olivat jo mainitut ruotsalaisen ja saksalaisen seurakunnan hautausmaat. Maaseurakunnan Uusi Ristimäki syntyi nälkävuosien aikaan 1860-luvun lopulla. Pietarin radan rakentamisen takia ortodoksien hautausmaa siirrettiin Ristimäen alueelle Pyhän Elian kirkon vierestä 1870-luvun alussa. Juutalaisten ja muhamettilaisten pienet hautausmaat saivat myös paikan tältä alueelta. Uusin hautausmaa oli tuomiokirkkoseurakunnan Kelkkala, joka perustetiin v. 1902. Hautausmaitten yksityiskohtaiset tiedot ovat kunkin hautausmaan tiedostossa.