Vegaruksen uusi hautausmaa

Vegaruksen kylän uusi hautausmaa sijaitsi Vegarusjärven itärannalla, kauniilla rinnekankaalla. Aita hautausmaan ympärillä oli puuta, samoin portit. Hautausmaalla ei ollut vahtia eikä haudankaivajaa. Omaiset kaivoivat haudan, jonka piti olla yli syltä syvä ja jalat päivännousuun päin. Tilaa uudella hautausmaalla arvioitiin olevan noin sadaksi vuodeksi (1926), karttaa siitä ei ole. Hautapaikkoja ei tarvinnut ostaa, kaikki käyttivät hautausmaata vapaasti. Hautausmaan tontin nimi oli Kohtikangas (Kohtkangas). Usein sanottiinkin, kun joku ihminen oli hyvin sairas:"Netse mänöö kohta kohti Kohtikangasta!" Hautamuistomerkkinä käytettiin useimmiten ristiä, jonka valmistivat omaiset. Nämä puiset, puisilla nauloilla naulatut, neliosaiset ristit, joihin oli kiinnitetty usein ikonikin, säilyivät juuri sen verran kuin ihmisetkin muistivat vainajan. 1900-luvulla tuli jo käyttöön valurautaristejä ja hautakiviä. Aiemmin haudan eli kalman lähin puu oli vainajan eli pokolnikon lukupuu, johon kaiverrettiin kuolinpäivä ja ristinmerkki. Pariskunnilla oli yhteinen lukupuu. Grobuja eli katettuja hautamuistomerkkejä ei Vegaruksen hautausmailla käytetty. Kyläläiset, etenkin lapset, pelkäsivät pimeällä ja iltaisin kulkea hautausmaan ohi vaikka hautausmaa sijaitsi syrjemmällä tiestä. Teksti on Kirsti Kuutin v. 2002 toimittamasta Vegaruksen, Vaaksauksen ja Salmijärven kyläkirjasta ”Ennen koti Karjalassa” s.100.