Perkjärvi (asemakylä)

Perkjärvelle asemakylään on haudattu tietojen mukaan siellä asuneita venäläisiä kesänviettäjiä ja Kronstadtin pakolaisia ja venäläisiä emigrantteja Perkjärven pienen hautausmaan yhteydessä olleelle ortodoksihautausmaalle. Se sijaitsi luterilaisen hautausmaan yhteydessä asemakylän ulkopuolella. Molemmista hautausmaan osista on hyvin vähän tietoa, eikä niistä tänä päivänä löydy mitään jälkiä maastosta. Perkjärveläinen Aatu Virolainen on vuonna 1988 kirjannut näistä mm. seuraavaa: "Asemakylän rukoushuoneessa, jossa Perkjärven kylän nuorille pidettiin rippikoulut, oli myös jumalanpalveluksia, joskin epäsäännöllisin välein, pappi tuli muualta". Mainitaan mm. kirkkoherra Toivo Rapelin ja kappalainen Immo Aatolaisen käyneen pitämässä hartauksia rukoushuoneella. Palveluksista ilmoitettiin etukäteen aina Perkjärven kyläläisille ja he olivat tervetulleita niihin mukaan. Karjala-lehti on julkaissut 10.8.1924 artikkelin, jossa kerrotaan Muolaan kirkkovaltuuston puoltavan perkjärveläisten hautausmaahanketta. Asiasta oli lähetetty myöntävä lausunto tuomiokapitulin tietoon. Karjala-lehti 1.12.1933 kertoo Muolaan kirkkovaltuuston myöntäneen 26.11.1933 Perkjärven hautausmaan tarpeisiin 500 mk. Toivo Kasanko on julkaisussaan vuonna 1952 kirjannut seuraavaa: "Paitsi luterilaisia, järjestettiin asemakylässä myös ortodoksitunnustuksen mukaisia palveluksia. Kylän kauniisti sisustetussa kirkossa kävi kerran kuussa kaukjärveläinen pastori ja kaksi kertaa vuodessa Kyyrölän seurakunnan papit pitivät siellä juhlallisen palveluksen vedenpyhityksineen ja ristisaattoineen. Jumalanpalvelukset olivat tärkeitä kylän venäläiselle emigranttiyhteisölle. Se koostui rajan sulkeuduttua kylään jääneistä kesäasukkaista, joitten joukossa oli monia venäläisen älymystön, senaatin, korkean upseeriston ja aateliston jäseniä mutta myös keskiluokan ja työläisten edustajia. Myös ruhtinas Saltykov oli mukana emigranttien kanssakäymisessä."