Viipuri, vanhat hautausmaat, Kirkkosaari ja Neitsytniemi

Varhaisimmissa tiedoissa Viipurin hautausmaista kerrotaan, että Siikaniemen kirkon sekä Vanhan Tuomiokirkon ympärillä oli omat hautausmaansa, samoin molemmilla luostareilla, sekä fransiskaani- että dominikaaniluostareilla. Kirkkojen lattioiden alle haudattiin kaupungin ”parempaa väkeä”, Viipurissa ainakin maaseurakunnan (entinen dominikaaniluostari) kirkossa sekä Vanhassa Tuomiokirkossa. Vanhan tuomiokirkon vieressä oli hautausmaa, ilmeisesti kaupungin köyhemmälle väelle. Kirkkosaaressa, joka myöhemmin jäi rautatien alle, oli kaupungin käytetyin hautausmaa 1700-luvulla. Se oli vuosisadan loppupuolella aivan täyteen haudattu. Saarella sijaitsi myös pieni kappeli. Vuosi 1772 oli merkittävä Viipurin, kuten muittenkin suomalaisten hautausmaitten historiassa. Tuolloin kiellettiin kirkon lattioiden alle hautaaminen haju- ja terveyshaittojen takia. Saksalainen ja ruotsalainen seurakunta perustivat väliaikaisen hautausmaan Neitsytniemeen. Se oli käytössä 26 vuotta, vuosina 1773–1799. Kaupunkiin suunniteltiin tuona aikana uudet hautausmaat: Ristimäen hautausmaa kaupungin kaakkoispuolelle ja Sorvalin hautausmaa luoteispuolelle. Nämä uudet hautausmaat otettiin käyttöön 1790-luvun lopulla. Myös iso ortodoksinen hautausmaa on merkitty karttaan Pyhän Eliaan kirkon ympärille v. 1799. Neitsytniemen hautausmaasta on Palotorilla jäljellä Anhaltin prinssi Viktor Amadeuksen sarkofagin jalusta ja Philip Weckroothin toisen vaimon ”kauniin” Katarina Dycanderin hautakivi. Kauppias Kuhlmannin hautakivi on tallella kahtena kappaleena. 1700- ja 1800-lukujen taitteessa Viipuriin perustettiin kaksi isoa hautausmaa-aluetta, Sorvalin ja Ristimäen hautausmaat. Ne laajenivat vähitellen isoiksi hautausmaa-alueiksi. Ortodokseilla oli 1790-luvun lopulla perustetut sotilashautausmaa Sorvalissa ja siviilihautausmaa Eliaan kirkon ympärillä. Viimeksi mainittu lakkautettiin 1870-luvun alussa ja uusi perustettiin Ristimäen alueelle. V. 1944 Viipurissa oli kaikkiaan 18 siviilihautausmaata.