Kirjaudu sisään

Konevitsa saaren hautausmaat

Pyhäjärvi / Плодовое
Perustettu Ei ole tiedossa. Saarella on ollut luostarikeskuksen välittömässä läheisyydessä ainakin neljä hautausmaata tai -aluetta, joille vainajia on haudattu viimeksi kuluneen 150 vuoden aikana Lisätietoja tämän kyselyvastauksen kohdassa ”Hautausmaan laajentamisen lisätiedot”.

Sisällysluettelo

Hautausmaan perustiedot

Hautausmaan tyyppi

Ortodoksinen hautausmaa

Tietoa ei saatavilla

Perustamisajankohta

Ei ole tiedossa. Saarella on ollut luostarikeskuksen välittömässä läheisyydessä ainakin neljä hautausmaata tai -aluetta, joille vainajia on haudattu viimeksi kuluneen 150 vuoden aikana Lisätietoja tämän kyselyvastauksen kohdassa ”Hautausmaan laajentamisen lisätiedot”.

Pinta-ala 1944

Veljestön hautausmaan koko on noin 3000 m² (55 m x 55 m), ennen talvisotaa käytössä ollut siviilihautausmaa veljestön hautausmaan vieressä lienee ollut hiukan pienempi, noin 2000 m² (45 m x 45 m), luostarin johtajien hauta-alueen koko pääkirkon vieressä lienee noin 60 m² (15 x 4 m) ja Uspenian tsasounan vieressä olevan hauta-alueen nykyinen koko on ehkä 400 - 600 m².

Pinta-alatiedon lähde

Jokin muu

Sankarihautausmaa hautausmaan yhteydessä

Hautausmaan yhteydessä ei ole sankarihautausmaata

Vastaajayhteisön nimi

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö sr

Tietojen päivitysajankohta

13.08.2022

Sijainti

Leveysaste

Luostarien johtajien hauta-alue: 60.848242, Luostarin veljestön hautausmaa: 60.847616, Vanha siviilihautausmaa: 60.847259, Nykyinen siviilihautausmaa: 60.849598.

Pituusaste

Luostarien johtajien hauta-alue: 30.584352, Luostarin veljestön hautausmaa: 30.585907, Vanha siviilihautausmaa: 30.585565, Nykyinen siviilihautausmaa: 30.590007.

Koordinaattitietojen lähde

latlong.net

Sijaintikartat (avaa klikkaamalla)

•  Konevitsan saaren kartat »

•  Konevitsan luostarikeskuksen kartta »

Muut kartat ja piirrokset (avaa klikkaamalla)

•  Konevitsan saaren sijainti Karjalankannaksen kartalla. »

•  Konevitsan luostarikeskuksen rakennukset luostarin esitteen piirroskartassa v.2009. »

Historia

Hautausmaan alkuperä

Luostari lienee omistanut ennen talvisotaa saaren maa-alueet, mutta omistusolot luostarin perustamisen aikoihin 1300-luvun lopulla eivät ole tiedossa.

Haudattujen kirkkokunnat

Ortodokseja, Muun kirkkokunnan tai uskonnollisen yhteisön jäseniä

Kirkolliset rakennukset

Kirkko, Siunauskappeli, Tsasouna tai muu vastaava rakennus, Muu rakennus

Muut rakennukset

Konevitsan saaren hautausmaat sijaitsevat Konevitsan luostarikeskuksen välittömässä läheisyydessä. Luostarikeskukseen kuuluu paljon erilaisia rakennuksia, paitsi kirkkoja ja kappeleita, myös erilaisia luostarin talousrakennuksia. Mm. Veljestön hautausmaan vieressä, sen länsipuolella on mm. 1800-luvun puolivälin tienoilla rakennettu ns. puuhotelli ja itäpuolella kookas työläisten asuintaloksi 1870-luvulla tiilestä rakennettu rakennus.

Sotatoimien vaikutukset rakennuksiin

Luostarin rakennukset eivät talvisodassa kärsineet merkittäviä vahinkoja, vaikka saarta pommitettiin ja pommeja osui lähelle rakennuksia. Ikkunoita rikkoutui jne, mutta rakennukset pysyivät suurin piirtein ehjinä, ilmeisesti vain yksi puurakennus kauempana luostarikeskuksesta paloi talvisodan aikana. Osa luostarin arvokkaasta omaisuudesta saatiin talvisodan aikana evakuoitua, mutta paljon jäi myös saarelle, mm. luostarin laaja kirjasto ja suurin osa arkistosta. Talvi- ja jatkosodan välillä, kun alue oli Neuvostoliiton hallussa, luostarin rakennuksia oli käytetty majoitukseen, seiniä oli purettu ja uusia oli rakennettu. Alueen takaisinvaltauksen yhteydessä syksyllä 1941 venäläiset eivät peräytyessään ehtineet räjäyttää rakennuksia, joten rakennuskanta oli lähes entisellään, kun suomalaiset saivat saaren haltuunsa. Kirkkojen sisustusta oli kuitenkin tärvelty tai kuljetettu pois, mm. ikoneita oli rikottu ja tuhottu. Kirjaston kirjat ja arkisto oli hävitetty tai revitty. Repaleisia kirjoja ja papereita löytyi pitkin saarta. Saarelle oli tuotu sähkögeneraattori, aikaisemmin saarella ei ollut sähköä. Veljestön hautausmaalla sijainnut puinen rukoushuone/hautakappeli oli turmeltu. (Lähteet: Konevitsan luostari, toim. Pappismunkki Arseni, 1993; Väliaho Olavi: Laatokan puolustajat Karjalaan, 1997; Väliaho Olavi: Laatokan puolustajat Karjalassa, 2000; SA-kuvat Konevitsasta.)

Rakennusten nykytilanne

Jatkosodan jälkeen saari oli Neuvostoliiton puolustusvoimien käytössä lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Luostarin rakennukset pääsivät tuolloin pahasti rappeutumaan ja alueelle kertyi erilaisia jätteitä ja roskia. Vuonna 1991 luostarialue luovutettiin Venäjän ortodoksisen kirkon hallintaan ja luostaritoiminta käynnistyi uudelleen. Sen jälkeen rakennuksia alettiin kunnostaa ja restauroida sekä ympäristöä siivota ja kunnostaa. Tätä työtä on tehty luostarin väen, palkatun työvoiman, pyhiinvaeltajien ja sekä venäläisten että suomalaisten talkoolaisten voimin. Presidentti Putin vieraili saarella kesällä 2016. Sen jälkeen käynnistyivät mittavat rakennusten ja ympäristön kunnostus- ja restaurointityöt, jotka on toteutettu luostarin, paikallishallinnon ja Venäjän valtion öljy-yhtiö Rosneft Oil Companyn elokuussa 2016 allekirjoittaman sopimuksen perusteella. Vuonna 2020 luostarin rakennusten ja ympäristön kunnostustyöt olivat loppuvaiheessa. (Lähde: Konevitsa ry:n jäsentiedotteet)

Haudatut

Haudattujen määrä vuoteen 1994 mennessä

Tietoa ei saatavilla

Haudattujen määrän lähde

Haudattujen määrä ei ole tiedossa, mutta saarelle lienee haudattu vainajia ainakin 1300-luvun lopulta lähtien.

Suvun tai muun yhteisön hautaaminen

Tietoa ei saatavilla

Hautakartat (avaa klikkaamalla)

Tietoa ei saatavilla

Muistomerkit ja hautakivet

Muistomerkit

Hautausmaaristi luostarin veljestön hautausmaalla.

2020

Ei ole tiedossa.

Materiaali: Ei ole tiedossa.

Ei ole tiedossa, onko muistomerkissä tekstiä.

Muistomerkkien kuvat

Hautausmaaristi Konevitsan luostarin veljestön hautausmaalla.

Ei ole tiedossa, kuva lienee luostarin sivuilta.

Kesä 2020

Vapaa kuvaus muistomerkeistä ja hautakivistä

Luostarin johtajien hautausmaalla pääkirkon itäseinän vieressä on joitakin hautakiviä. Kaikki eivät ole alkuperäisessä kunnossa, mutta ne lienevät niillä paikoilla, joilla ovat olleet alun perinkin. Tämä hauta-alue on vuoden 1991 jälkeen kunnostettu ja joillekin haudoille, mm. igumeeni Mavrikin haudalle, on pystytetty risti.
Luostarin veljestön hautausmaalle on tuotu rakennusten ympäristöstä vuoden 1991 jälkeen löytyneitä kolhiutuneita hautakiviä. Veljestön hautausmaan keskelle on luostarin toimesta vuonna 2020 pystytetty kookas ns. venäläinen risti eli kahdeksanpäätyinen ortodoksinen risti. Sen edessä on kivipaasi, joka lienee pystytetty samaan aikaan ristin kanssa.
Ruhtinas Manvelovin hautakivi Uspenian tsasounan takana on säilynyt.

Nykytilanne

Hautausmaan nykytilanne

Säilynyt osittain

Hautausmaan nykyinen koko

Luostarin johtajien hautausmaa noin 60 m², veljestön hautausmaa noin 3000 m² ja uuden siviilihautausmaan koko ehkä noin 400 – 600 m². Ennen talvisotaa käytössä olleen siviilihautausmaan aluetta ei ole maastossa erotettavissa.

Lisätietoa nykytilanteesta

Konevitsa saaren hautausmaihin soveltuvat kaikki seuraavat määreet: Säilynyt, osittain säilynyt, tuhoutunut, päällehautausta, edelleen käytössä. Luostarin johtajien hauta-alue luostarin pääkirkon vieressä oli sekasortoisessa tilassa, kun suomalaiset syyskuussa 1941 palasivat saarelle. Kiviä oli kaadettu ja niitä oli rikkoutunut, mutta ainakaan kaikkia ei ollut kuljetettu pois. Vuonna 1991, kun luostarin rakennukset ja luostarikeskus luovutettiin Venäjän ortodoksiselle kirkolle, kiviä oli paikallaan, mutta alue oli hoitamatta. Nyt alue on kunnostettu. Joitakin kiviä on jäljellä ja muutamia ristejä on pystytetty, mm. igumeeni Mavrikin haudalle on pystytetty risti. Luostarin veljestön hautausmaalta hautakivet- ja ristit oli kaadettu maahan tai viety pois, kun suomalaiset syyskuussa 1941 palasivat saarelle. Vain Hosainoffin marmorinen hautamuistomerkki oli jäänyt paikoilleen. Hautakappeli oli turmeltu ja hautausmaa oli hoitamaton, ruohottunut ja kasvoi pensaikkoa. (Lähde: SA-kuva nro 110091, 20.9.1942.) Vuonna 1991 hautausmaalla oli pystyssä vain yksi muistomerkki, joka oli venäläisen upseerin hautamuistomerkki. Hautausmaan nurkassa olivat osittain säilyneet skeemamunkki Irodionin, kostromalaisen Štšerbakovin ja evp. kapteeni Hodorovskin haudat. Hautausmaata ympäröivästä muurista oli osa jäljellä, mutta osa muurista ja portti oli purettu tai sortunut. Hautausmaalla ollut rukoushuone oli hävitetty. Hautausmaan alue oli tasoitettu jalkapallo- tai lentopallokentäksi, ja sitä oli käytetty myös parkkipaikkana. (Lähde: Konevitsan luostari. Toim. Pappismunkki Arseni, 1993.) Vuoden 1991 jälkeen, kun luostaritoiminta saarella jälleen elpyi, hautausmaata alettiin siivota ja ympäröivää muuria alettiin kunnostaa. Nyttemmin muuri on korjattu entiselleen ja muuriin on rakennettu entisen mallinen portti. Hautausmaa muurin sisällä on tasainen ja siisti hiekkanurmikenttä. Joitakin hautakiviä on löytynyt ympäristöstä ja niitä on tuotu takaisin. Vuonna 2020 hautausmaan keskelle pystytettiin uusi, isokoinen kahdeksanpäätyinen ortodoksinen risti. Hautauksia hautausmaalle on jatkettu jälleen 1990-luvulta lähtien ja täällä tapahtunee myös päällehautausta, sillä vanhat hautapaikat eivät ole nähtävissä tai tiedossa.. Talvisotaa edeltävän ajan siviilihautausmaa veljestön hautausmaan vieressä lienee käytännössä hävitetty jo talvi- ja jatkosodan välillä, kun alue oli venäläisten hallussa. Nykyisin hautausmaasta ei ole mitään jäljellä. Nykyisin käytössä oleva siviilihautausmaa sijaitsee Uspenian tsasounan vieressä. Alueelle oli tehty ainakin joitakin hautauksia jo 1800-luvulla. Tänne haudatun, vuonna 1856 kuolleen ruhtinas Manvelovin hautakivi ja risti Uspenian tsasounan takana ovat edelleen paikallaan. Tälle alueelle on ns. siviiliväestöä alettu haudata 1990-luvultä lähtien, mahdollisesti jo aikaisemminkin neuvostoaikana. Uspenian tsasouna oli pystyssä, kun suomalaiset palasivat saarelle syksyllä 1941. Jatkosodan jälkeen neuvostoaikana tsasouna oli päässyt pahasti rappeutumaan, mm. tornin sipulikupoli oli pudonnut ja löytyi vaurioituneena jonkin matkan päästä. Tsasouna oli yksi ensimmäisistä suomalaisten talkookohteista kesällä 1992. Sen kunnostus, joka toteutettiin pääasiassa suomalaisten talkoolaisten voimin, saatiin valmiiksi 2010-luvun loppupuolella. Rakennuksen kauniit yksityiskohdat näkyvät jälleen hyvin.

Hautausmaan koon muutokset suomalaisajan jälkeen

Hautausmaan koko on muuttunut suomalaisajan jälkeen
Luostarin johtajien hauta-alueen koko on säilynyt ennallaan. Luostarin veljestön hautausmaan koko on säilynyt ennallaan. Talvisotaa edeltäneen ajan siviilihautausmaa on hävinnyt. Uspenian tsasounan vieressä oleva siviilihautausmaa on laajentunut.

Hautausmaan kunnostus ja hoitotoimenpiteet

Tehdyt kunnostustoimenpiteet

Pensaiden / puiden raivaus
Aitojen / porttien rakentaminen
Rakennusten ja rakennelmien raunioiden esiin ottaminen ja kunnostus
Muistomerkkien kunnostaminen
Hautakivien etsiminen, paikalleentuonti, pystyynnostaminen
Nurmikon leikkuu
Oksien ja lehtien haravointi
Kukkien ja kasvien istutus

Kunnostustoimenpiteiden kuvaus

Kun luostari luovutettiin Venäjän ortodoksisen kirkon haltuun ja luostaritoiminta käynnistyi uudelleen vuonna 1991, kunnostus- ja hoitotyöt aloitettiin lähes välittömästi. Suomalainen yhdistys Konevitsa ry, joka ”perustettiin joulukuussa 1991 tukemaan Laatokalla Konevitsan saarella sijaitsevaa, Venäjän ortodoksiselle kirkolle helmikuussa 1991 erittäin huonossa kunnossa palautettua Konevitsan Jumalanäidin syntymän miesluostaria” (lähde: Konevitsa ry:n kotisivut, Yhdistyksen historiaa, Perustaminen), on vuosittain koonnut isoja talkooryhmiä, jotka ovat osallistuneet erilaisiin korjaus-, kunnostus-, siivous- ja entisöintitöihin saarella. Myös muita suomalaisia ja venäläisiä talkooryhmiä ja yksittäisiä ihmisiä on ollut kunnostus- ja hoitotöissä mukana. Kunnostus on tapahtunut luostarin johdon suunnitelmien mukaan ja ohjaamana. Suurimmaksi osaksi suomalaisten ryhmien toteuttamat työt ovat liittyneet rakennusten sekä ympäristön kunnostukseen ja siivoukseen, mutta myös hautausmaihin liittyvässä kunnostuksessa on oltu mukana. Mm. luostarin veljestön hautausmaata on kunnostettu ja siivottu ja sen ympärysmuuria on kunnostettu. Nykyisin käytössä olevan siviilihautausmaan vieressä olevan Uspenian tsasounan kunnostus on toteutettu pääasiassa suomalaisvoimin.

Kunnostavat ja hoitavat tahot

Konevitsan saarella kunnostusta ja hoitamista ovat tehneet luostarin väki, pyhiinvaeltajat, suomalaiset vapaaehtoiset ja venäläiset vapaaehtoiset. Suomalaisten panos erityiseesti luostarin jälleenrakennuksen ensimmäisinä vuosikymmeninä on ollut merkittävä. Vuodesta 2016 lähtien toteutetut suuret kunnostus- ja uudelleenrakennustoimet on tehty luostarin ja öljy-yhtiö Rosneftin välisenä yhteistyönä. Suomalaisia talkooryhmiä on työskennellyt saarella vuosittain kesään 2019 asti. Vuonna 2020 alkaneesta koronpandemiasta aiheutuneiden matkustusrajoitusten vuoksi suomalaisia vapaaehtoisia ei ole sen jälkeen käynyt Konevitsassa.

Kunnostus- ja hoitosuunnitelma

Alueelle on tehty erillinen kunnostus- tai hoitosuunnitelma tuleville vuosille

Suunnitelman tekijät

Kesällä 1991 järjestettiin Konevitsassa ICOMOS Suomen osaston aloitteesta seminaari, jossa oli osallistujina eri alojen asiantuntijoita useasta maasta sekä myös luostarin tuolloinen varajohtaja. Seminaarissa kartoitettiin saaren rakennuskannan restaurointiongelmia ja ympäristökysymyksiä sekä pohdittiin suuntaviivoja luostarin kehittämiselle. Seminaarin pohjalta syntyi hahmotelma luostarikokonaisuuden ja koko saaren kunnostus- ja restaurointisuunnitelmasta. (Lähde: Konevitsa, seminaariraportti, 1992.) Suunnittelua ja kunnostustöitä, sisältäen myös hautausmaiden kunnostukset, on sittemmin jatkettu luostarin johdon ja hallinnon organisoimina ja ohjaamina.

Suunnitelman laatimisen ajankohta

Suunnitelmia alettiin laatia vuonna 1991, ja niitä on päivitetty vuosien kuluessa. Hautausmaiden kunnostus on ollut osa luostarin rakennusten ja koko luostarialueen kunnostusta.

Suunnitelman voimassaoloaika

Ei ole tiedossa.

Suunnitelman tallennusmuoto

Ei ole tiedossa.

Kunnostus- ja hoitotyön määrä

Saarella on tehty paljon työtä. Sen määrää on vaikea arvioida. Hautausmaiden kunnostus on liittynyt saumattomasti koko saaren kunnostustyöhön, mutta ollut vain pieni osa sitä. Suurin osa kunnostus- ja hoitotyöstä on liittynyt luostarin rakennuksiin ja luostarialueeseen.

Kunnostusryhmien koko

Suomalaisia kunnostusryhmien koko on vaihdellut yksittäisistä henkilöistä useiden kymmenien henkilöiden ryhmiin. Erikokoisia ryhmiä on ollut eri paikkakunnilta ja eri organisaatioiden kokoamina. Venäläisten talkooryhmien koosta ei ole tietoja. Kunnostustyön tekijöistä vain pieni osa on työskennellyt hautausmaiden tai niihin liittyvien rakennelmien parissa.

Kunnostustoimenpiteiden jatko

Kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden jatkosta päättää luostari.

Infotaulut

Infotaulujen sisältö

Tietoa ei saatavilla

Infotaulujen pystyttämisajankohta

Tietoa ei saatavilla

Infotaulujen pystyttäjä

Tietoa ei saatavilla

Infotaulujen kuvat

Kuvia ei ole

Maarekisteri ja suojelu

Maarekisteri ja suojelu

Tietoa ei saatavilla

Yhteistyö venäläisten tahojen kanssa

Yhteistyö paikallishallinnon kanssa

Yhteistyön tyyppi

Tietoa ei saatavilla

Yhteistyön alkuajankohta

Tietoa ei saatavilla

Yhteistyön jatkuvuus

Tietoa ei saatavilla

Päätökset ja sopimukset

Tietoa ei saatavilla

Viimeisin yhteistyösopimus

Tietoa ei saatavilla

Yhteistyö muiden venäläisten tahojen kanssa

Yhteistyön tyyppi

Suomalaisten vapaaehtoisten yhteistyökumppanina Konevitsan saarella kunnostus- ja hoitotöissä on ollut Konevitsan luostarin johto ja hallinto. Myös saarella olevien hautausmaiden kunnostus- ja hoitotöistä on sovittu luostarin johdon ja hallinnon kanssa, ja töitä on tehty yhteistyössä luostarin väen kanssa. Suomalaisten keräämillä varoilla on pyritty hankkimaan niitä tarvikkeita ja materiaaleja, joita luostarin taholta on ilmoitettu tarvittavan. Erityisiä yhteistyösopimuksia ei ole tehty, vaan asioista on sovittu tapauskohtaisesti ja suullisesti. Töiden johto on ollut luostarilla. Suurimmaksi osaksi suomalaisten vapaaehtoisten toteuttamat kunnostus- ja hoitotyöt Konevitsassa ovat koskeneet muita kohteita kuin saaren hautausmaita, mutta myös hautausmaiden kunnostukseen on osallistuttu.

Yhteistyön alkuajankohta

Varsinaisesti kunnostustyöt alkoivat vuonna 1992, mutta jo vuonna 1991 suomalaisia kävi tutustumassa luostariin ja saareen.

Yhteistyön jatkuvuus

Yhteistyötä tehdään tarpeen mukaan

Päätökset ja sopimukset

Tietoa ei saatavilla

Viimeisin yhteistyösopimus

Kuten edellä on kerrottu, erillisiä yhteistyösopimuksia ei ole tehty, mutta yhteistyö on ollut säännöllistä ja jatkuvaa. Viimeksi Konevitsassa on käyty vuonna 2019, sillä sen jälkeen saarella ei ole käyty vuonna 2020 alkaneen koronapandemian aiheuttamisen matkustusrajoitusten vuoksi.

Yhteistyö suomalaisten tahojen kanssa

Suomalaiset yhteistyötahot

Konevitsan luostarin ja luostarialueen tukemiseen ovat Suomesta osallistuneet lukuisat tahot, mm. Konevitsa ry, Uuden Valamon luostari, Kuopion kaupunki, Opetusministeriö, Suomen ympäristöministeriö, monet yritykset ja yhteisöt sekä yksityiset henkilöt.

Yhteistyön tyyppi

On kerätty varoja ja tehty töitä yhdessä.

Yhteistyön alkuajankohta

Vuonna 1991.

Yhteistyön jatkuvuus

Yhteistyö on jatkuvaa ja säännöllistä

Päätökset ja sopimukset

Kirjallisia sopimuksia ei ilmeisesti ole tehty, yhteistyötä on tehty muulla tavoin.

Viimeisin yhteistyösopimus

Konevitsan saarella on viimeksi käyty vuonna 2019. Sen jälkeen ei saarella ole käyty vuonna 2020 alkaneen koronapandemian aiheuttamisen matkustusrajoitusten vuoksi.

Valokuvat ennen talvisotaa

Ilmakuva Konevitsan luostarikeskuksesta, veljestön hautausmaa alhaalla keskellä.

Kuvaaja: Postikortti, J.E. Rosbergin sarja V. 23.8. (WSOY)

Ajankohta: Luultavasti 1930-luku.

Konevitsan luostarin johtajien hauta-alue luostarin pääkirkon idänpuoleisen seinän vieressä.

Kuvaaja: Kuvaaja ei ole tiedossa. Kuvalähde: Finna, Museovirasto, Historiallinen kuvakokoelma, Karjalan Liiton kokoelma.

Ajankohta: Luultavasti 1930-luku.

Konevitsan luostarin johtajien hauta-alue luostarin pääkirkon isän puoleisen seinän vieressä.

Kuvaaja: Kuvaaja ei ole tiedossa. Kuvalähde: Finna, Museovirasto, Historiallinen kuvakokoelma, Karjalan Liiton kokoelma.

Ajankohta: Luultavasti 1930-luku.

Konevitsan luostarin veljestön hautausmaan muuri ja portti.

Kuvaaja: Kuvaaja ei ole tiedossa. Kuvalähde: Riisa - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo, Kuva OKMVA3_486.

Ajankohta: Luultavasti 1930-luku.

Kuva Konevitsan luostarikeskuksesta, sen itäpuolelta, veljestön hautausmaan muuri kuvan vasemmassa laidassa.

Kuvaaja: Valokuvaamo Talvenheimo, Käkisalmi. Kuvalähde:Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö sr/Pekka Pusa

Ajankohta: 1930-luku.

Anna Joannova Jermolajeffin hautajaissaatto menossa Konevitsan ns. siviilihautausmaalle.

Kuvaaja: Kuvan kuvaaja ei ole tiedossa. Kuvan omistaa Timo Tuomisto.

Ajankohta: Elokuu 1939.

Litografia rististä, jonka takana näkyy v. 1856 haudatun ruhtinas Nikolai Ivanovits Manvelov hauta Konevitsan saarella.

Kuvaaja: Piirtäjä ei ole tiedossa. Kuvalähde: Finna, Museovirasto, Historiallinen kuvakokoelma.

Ajankohta: Litografia vuodelta 1875.

Valokuvat sota-ajalta 1939-1944

Konevitsan luostarin johtajien hauta-alue luostarin pääkirkon idän puoleisen seinän vieressä, kun Konevitsan saari oli siirtynyt jälleen suomalaisten haltuun jatkosodan alkuvaiheessa.

Kuvaaja: Viljo Pietinen/SA-kuva.

Ajankohta: 27.9.1941

Konevitsan luostarin johtajien hauta-alue luostarin pääkirkon idänpuoleisen seinän vieressä, kun Konevitsan saari oli siirtynyt jälleen suomalaisten haltuun jatkosodan alkuvaiheessa.

Kuvaaja: Viljo Pietinen/SA-kuva.

Ajankohta: 27.9.1941

Konevitsan luostarin johtajien hauta-alue luostarin pääkirkon idänpuoleisen seinän vieressä. Igumeeni pirskottamassa puhdistavaa vettä.

Kuvaaja: Luut. T.Räisänen/SA-kuva.

Ajankohta: 20.9.1942

Kuva Konevitsan luostarikeskuksesta, sen itäpuolelta, kun Konevitsan saari oli jälleen siirtynyt suomalaisten haltuun jatkosodan alkuvaiheessa. Luostarin veljestön hautausmaan muuri kuvan vasemmassa laidassa.

Kuvaaja: Viljo Pietinen/SA-kuva.

Ajankohta: 27.9.1941

Konevitsan luostarin veljestön hautausmaan muurin nurkkapylväs.

Kuvaaja: Kauko Kivi/SA-kuva.

Ajankohta: 9.2.943

Konevitsan luostarin veljestön hautausmaa, kun Konevitsan saari oli jälleen siirtynyt suomalaisten haltuun jatkosodan alkuvaiheessa.

Kuvaaja: Viljo Pietinen/SA-kuva

Ajankohta: 27.9.1941

Hosainoffin marmorinen hautamuistomerkki Konevitsan luostarin veljestön hautausmaalla jatkosodan aikana.

Kuvaaja: Luut. T.Räisänen/SA-kuva.

Ajankohta: 20.9.1942

Konevitsan saarella ns. siviilihautausmaa (tai mahdollisesti luostarin veljestön hautausmaa), kun Konevitsan saari oli jälleen siirtynyt suomalaisten haltuun jatkosodan alkuvaiheessa. Takana veljestön hautausmaan muuri.

Kuvaaja: Viljo Pietinen/SA-kuva.

Ajankohta: 27.9.1941

Uspenian tsasouna Konevitsan saarella, kun saari oli jälleen siirtynyt suomalaisten haltuun jatkosodan alkuvaiheessa. Tsasounan takana oli mm. ruhtinas Manvelovin hauta.

Kuvaaja: Viljo Pietinen/SA-kuva.

Ajankohta: 27.9.1941

Konevitsan luostarin igumeeni Uspenian tsasounan edessä jatkosodan aikana. Tsasounan takana oli mm. ruhtinas Manvelovin hauta.

Kuvaaja: Luut. T.Räisänen/SA-kuva.

Ajankohta: 20.9.1942

Valokuvat alueluovutuksen jälkeen 1944 -

Konevitsan luostarin johtajien hauta-alue luostarin pääkirkon idänpuoleisen seinän vieressä.

Kuvaaja: Heikki Jääskeläinen

Ajankohta: 23.7.2011

Konevitsan luostarin veljestön hautausmaan muuri ja portti.

Kuvaaja: Heikki Jääskeläinen

Ajankohta: 29.5.2016

Konevitsan luostarin veljestön hautausmaa, säilyneitä hautakiviä.

Kuvaaja: Heikki Jääskeläinen

Ajankohta: 23.7.2011

Ruhtinas Manvelovin hauta Konevitsan saarella Uspenian tsasounan takana.

Kuvaaja: Heikki Jääskeläinen

Ajankohta: 23.7.2011

Laatta ruhtinas Manvelovin haudalla Konevitsan saarella.

Kuvaaja: Heikki Jääskeläinen

Ajankohta: 23.7.2011

Uspenian tsasouna Konevitsan saaren uuden siviilihautausmaan vieressä.

Kuvaaja: Heikki Jääskeläinen

Ajankohta: 25.6.2018

Konevitsan saaren uusi siviilihautausmaa Uspenian tsasounan vieressä.

Kuvaaja: Heikki Jääskeläinen

Ajankohta: 23.7.2011

Kokemukset hautausmaan hoidosta

Onnistumiset

Väkeä suomalaisiin talkooryhmiin on löytynyt hyvin. Kaikki luostarin kunnostukseen osallistuneet ovat olleet motivoituneita ja on tehty sitä, mitä luostarin hallinto on osoittanut ja mitä luostari tarvitsee. On saatu paljon aikaan.

Olemassa olevat sähköiset tiedot

Hautausmaita koskevia tietoja ei ole koottu aiemmin sähköiseen muotoon

Tietojen sijainti

Tietoa ei saatavilla

Muut kommentit

Tämän vastauksen tiedot ovat monilta osin vähäiset ja puutteelliset monesta syystä johtuen. Tietoja Konevitsan saarella ennen talvisotaa olleista hautausmaista on löytynyt vain vähän. Mahdollisesti jotain tietoja on Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävässä ennen talvisotaa kertyneessä Konevitsan luostarin arkistokokonaisuudessa. Suurin osa luostarin arkistosta jäi kuitenkin evakuoinnissa saarelle ja on hävinnyt. Saaresta ja luostarista kertovissa kirjoissa ei juurikaan ole tietoja hautausmaista. Luostarikokonaisuus on upea ja sisältää paljon rakennuksia ja kauniita yksityiskohtia, mutta kuvia, joissa edes näkyisi hautausmaita, on hyvin vähän. Myöskään saarella 1990-luvun alussa käyneille vierailijoille ei ole jäänyt mieleen kovinkaan paljon yksityiskohtia hautausmaista, on ollut niin paljon muutakin mielenkiintoista katsottavaa ja kuultavaa. Erityisen vähän tietoja tai valokuvia on ns. siviilihautausmaan osalta. Tämä luostarin veljestön hautausmaan vieressä sijannut hautausmaa oli käytännössä hävitetty jo talvisodan ja jatkosodan välisenä aikana. Siviilihautausmaalle haudattiin mm. Vpl. Pyhäjärven Laatokan rantakylissä asuneita ortodokseja, mutta henkilöitä, jotka olivat osallistuneet saarella hautajaisiin tai edes käyneet siviilihautausmaalla, ei ole tavoitettu. On myös mahdollista, että saarella on ollut muitakin siviilihautausmaita kuin luostarin veljestön hautausmaan vieressä ollut siviilihautausmaa. Konevitsan luostari on ollut vuodesta 1991 Venäjän ortodoksisen kirkon hallinnassa ja Konevitsan saarella olevat hautausmaat ovat luostarin hallinnassa ja hoidossa. Saarella ja luostarissa on tehty valtava kunnostusurakka, jossa on ollut toimijoita sekä Venäjältä että Suomesta. Kaikki kunnostustyöt, myös hautausmaiden kunnostus, on tehty luostarin johdon alaisuudessa. Kunnostustyökokonaisuudesta hautausmaat ovat vain pieni osa ja on vaikea erottaa niihin liittyvää kunnostus- ja hoitotyötä koko kokonaisuudesta, esim. kuinka suuria ovat olleet hautausmaiden kunnostusryhmät, kuinka suuren osuuden suomalaiset vapaaehtoiset ovat tehneet hautausmaiden kunnostuksesta tai paljonko hautausmaiden kunnostukseen on käytetty varoja. Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö tai säätiön hallintohenkilöitä ei ole ollut mukana Konevitsan rakennusten ja alueiden kunnostamisessa, joten säätiöllä ei ole tietoja kunnostustöistä eikä saaren hautausmaista. Suomesta kunnostustöissä on ollut mukana etupäässä Konevitsa ry:n jäseniä ja muiden erilaisten yhteisöjen jäseniä ja yksittäisiä henkilöitä. Kohdan 6 lopussa on kysymyksiä liittyen maarekisteriin ja suojeluun. Tietoa luostariin liittyvistä rekisterimerkinnöistä tai suojelupäätöksistä ei ole. Koska Konevitsan saari on ollut asuttu ainakin siitä lähtien, kun luostari vuonna 1393 perustettiin, haudattuja on vuosisatojen kuluessa ollut paljon. Kaikki luostarissa kuolleet henkilöt tai ainakin suurin osa heistä on todennäköisesti haudattu saarelle. Mutta saari on voinut olla hautauspaikka jo ennen 1300-lukuakin, sillä saarella sijaitsevan ns. Hevoskiven tiedetään olleen pakanallinen uhripaikka. Näin ollen hautausmaita on voinut olla myös muualla saarella kuin luostarikeskuksen läheisyydessä, jossa uudemmat hautausmaat sijaitsevat. Ei ole kuitenkaan tiedossa, että saarella olisi tehty arkeologisia kaivauksia tämän asian selvittämiseksi.

Hanketta toteuttaa: