Vanha hautausmaa eli kirkkomaa

Kerrotaan hautausmaan olleen ”ikimuistoisista ajoista asti kirkon lähimmässä ympäristössä”. Hautausmaa, kuten koko Kivennapa, kuului Lintulan lahjoitusmaahan. Se siirtyi seurakunnalle sen jälkeen, kun valtio lunasti lahjoitusmaan ja maat jaettiin isojaossa. Ensimmäinen maininta kirkkomaasta löytyy 1.3.1734 pitäjänkokouksen pöytäkirjasta. Silloin päätettiin aidata kirkkomaa. Hautausmaata laajennettiin ensimmäisen kerran 1849. Vuonna 1860 sen ympärille rakennettiin 2 kyynärää leveä ja 2,5 kyynärää korkea kiviaita. Työnjohtajana toimi suutari Lauri Kirjavainen, ”joka sanoi kauvan aikaa tehneensä kirkkomaan aijan työtä”. Vuonna 1873 todettiin hautausmaan käyneen ahtaaksi, ja kirkonkokous päättikin, että vainajat tulee haudata rivihautoihin. Se ei seurakuntalaisia miellyttänyt, ja niin ehdotettiin hautausmaata laajennettavan vieressä olevalle alueelle. Sitä taas toiset pitivät kalliina. Esittipä joku, että vanha alue riittäisi vielä kymmeniksi vuosiksi. Tilaa olikin vielä jäljellä, mutta maa oli niin vesiperäistä, että hautoihin nousi ajoittain vettä pohjalle. Ehdotettiin myös uuden hautausmaan perustamista Konnuntien risteykseen, jonne oli hankittu seurakunnalle sitä varten maata. Kun senaatti ei enää suostunut anomukseen käyttää edelleen vanhaa hautausmaata, päätettiin 3.9.1894 ostaa Reinikaisen perillisiltä maata pakkolunastuksella vanhan alueen yhteyteen. Osto toteutui 1896. Viipurin piirilääkäri H. Backman tarkasti alueen ja hyväksyi sen tarkoitukseensa soveliaaksi. Alue tasattiin ja palstoitettiin rakennusmestari Petter Tiihosen johdolla, ja vihittiin käyttöön 14.7.1904 piispa Collianderin toimesta. Seuraavana vuonna päätettiin teettää hautausmaakartta. Asia viivästyi ja hautoja kaivettiin, minne sattui. Vasta v. 1908 toimitettiin hautalinjojen paaluttaminen, sikäli, kuin se oli enää mahdollista, sillä parhaat kohdat oli ehditty jo käyttää, ja jäljellä oleva maa oli vesiperäistä. Vasta v. 1930 kirkkoherra Maunu mainitsee Reinikaisen maan olevan järjestelyn alaisena. 1930 harvennettiin vanhan hautausmaan puustoa ja istutettiin uusia puita kauemmas tiestä. Puutarha-arkkitehti Ola Mannström Viipurista laati hautausmaalle hoitosuunnitelman. 1933 kunnostettiin uuden sekä vanhan puolen käytävät, ja puutarhateknikko J. Vaalivirta Kotkasta laati vt. kirkkoherra Erkki Pirkan valvonnassa kartat hautausmaista. Seuraavana vuonna Reinikaisen maan märkyydestä kärsinyt alaosa salaojitettiin. Sen jälkeen vanha hautausmaa kokonaisuudessaan oli hyvässä kunnossa ja viihtyisä. Kirkkomaalle ennen aukealle mäelle oli istutettu 1880-luvun lopulla puita pastori K.F. Toikan toimesta. 1910 kunnostettiin kirkonmäelle nouseva tie ja sen varteen istutettiin 200 vaahteraa. Vaahterakuja on osittain vieläkin jäljellä, ja sinne on Kivennapaseuran toimesta istutettu uusia vaahteroita kuolleiden puiden tilalle. Uusi, eli Kankaan hautausmaa saatiin käyttöön 1916, ja kirkonmäelle haudattiin sen jälkeen lähinnä sukuhautoihin.