Hiitolan evankelisluterilainen hautausmaa

Muistomerkit:
Alkuperäinen sankarivainajien muistomerkki on pystytetty vapaussodassa kaatuneiden valkoisen puolen kaatuneiden kunniaksi ja muistoksi. Muistomerkin hankintaan ovat osallistuneet useat tahot, mm. kunta, seurakunta ja paikallinen suojeluskunta. Hanketta varten varoja kerättiin myös varainkeräyksin ja lahjoituksin. Muistomerkki pystytettiin suuren yleisön läsnä ollessa itsenäisyyspäivänä vuonna 1920. Talvi- ja jatkosodan vainajien kunniaksi ei pystytetty uutta muistomerkkiä, vaan vapaussodan uhrien muistomerkistä muodostui kaikkien 1900-luvun sodissa kaatuneiden sankarivainajien muistomerkki.

Kun Neuvostoliitto kaatui vuoden 1991 lopulla, päästiin entistä helpommin vierailemaan entisillä kotiseuduilla. Tällöin yksi ensimmäisistä tehtävistä oli tarkistaa sankarivainajien muistomerkin kunto ja ryhtyä kunnostamaan hautausmaata. Entisen kirkon sijaintipaikka oli tuolloin vielä osa varuskunta-aluetta, joka oli erotettu hautausmaasta lankkuaidalla eikä sinne ollut pääsyä. Kellotapulin perustus oli kuitenkin hautausmaan puolella ja sinne oli vapaa pääsy. Silloinen Hiisi-Säätiö (nyk. Hiitola-Säätiö) ja Hiitolan Pitäjäseura ryhtyivät valmistelemaan kirkon ja hautausmaan muistomerkin hankintaa ja sen pystyttämistä kellotapulin perustuksen päälle. Hanketta valmisteltiin yhdessä silloisen paikallishallinnon kanssa. Hautausmaalla oli päälle hautausten yhteydessä maan pinnalle nousseita suomalaisten vainajien luita, joita suomalaismatkaajien toimesta kerättiin haudattavaksi kellotapulin perustukselle ennen kuin perustuksen päälle valettiin betonikansi tulevan muistomerkin alustaksi.

Muistomerkki saatiin monen eri vaiheen jälkeen hankittua ja se paljastettiin 4.7.1993 suomalaisten ja silloisen paikallisen väestön yhteisessä Hiitola-juhlassa, johon lehtitietojen mukaan osallistui 800 - 900 henkilöä, joista pääosa oli venäläisiä. Tämän jälkeen ryhdyttiin valmistelemaan sankarivainajien muistomerkin kunnostamista jälleen yhteistoiminnassa paikallisen hallinnon kanssa. Uudistettu muistomerkki paljastettiin 26.7.1996. Alkuperäisen muistomerkin sivuihin oli kaiverrettu pystytyshetkellä tiedossa olleiden vapaussodan sankarivainajien nimet, mutta siinä ei ollut viittausta talvi- ja jatkosodan sankarivainajiin. Uudistettu muistomerkki on omistettu myös talvi- ja jatkosodan sankarivainajille. Viime sotiemme sankarivainajien nimiä ei kuitenkaan liitetty muistomerkkiin tai sen läheisyyteen erilliseen nimitauluun tms.

Lähestyttäessä vuotta 2020 Hiitolan Pitäjäseuran hautausmaatoimikunnassa (nyk. muistomerkkitoimikunta) virisi ajatus sankarivainajien nimet sisältävän muistomerkin pystyttämisestä hautausmaalle. Aluksi paikkaa etsittiin sankarivainajien muistomerkin läheisyydestä, mutta alue todettiin hautojen läheisyyden vuoksi liian ahtaaksi. Kun kellotapulin kantta oli rapautumisen vuoksi uudistettava, todettiin, että paikka soveltuu hyvin uudelle muistomerkille. Kannen valamisessa ja raudoittamisessa otettiin huomioon suunnitellun uuden muistomerkin painon aiheuttama rasitus. Muistomerkin pystyttämisen tavoitevuodeksi asetettiin vuosi 2020, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta alkuperäisen sankarivainajien muistomerkin pystyttämisestä.

Sankarivainajien nimien runsauden vuoksi nimiä ei voitu suunnitella kaiverrettavaksi yhteen ainoaan kiveen, joten suunnittelussa päädyttiin ratkaisuun, joka perustui useamman kivilaatan käyttöön. Tätä puolsi myös muistomerkin sijoituskohteen 8-kulmainen muoto. Kellotapulin takaosassa oli sopivasti käytettävissä viisi (5) sektoria, joille kullekin voitiin sijoittaa yksi nimiä sisältävä kivilaatta. Tarkoituksena oli, että kivissä olevat nimet olisivat luettavissa kellotapulin kivijalan ulkopuolelta. Kivilaatat suunniteltiin sijoitettaviksi kehään vastapäivään kellotapulin portaista katsottuna.

Laattojen alle suunniteltiin valettavaksi matala jalusta ja sen päälle jalustakivi. Näin kivet oli mahdollista saada sopivalle katselukorkeudelle. Uusi muistomerkki tuli muodostamaan harmonisen kokonaisuuden vanhan, v. 1993 pystytetyn muistomerkin kanssa. Muistomerkin suunnittelijaksi saatiin Otso Lindfors, joka oli juuri hieman aikaisemmin suunnitellut Käkisalmen uuden sankarivainajien muistomerkin.

Muistomerkin teknisen suunnittelun ohella oli laadittava myös sankarivainajien nimilista. Heti alussa todettiin, että täysin eksaktin nimiluettelon laatiminen oli haastava tehtävä, mutta tavoitteena oli mahdollisimman tarkka luettelo, jota kuitenkin varauduttiin täydentämään myöhemmin saatavan lisäinformaation perusteella. Luettelon perustan muodosti Hiitolan historia-teoksen (1959) liitteenä oleva luettelo, jossa on 201 sankarivainajan tiedot. Professori Leo Paukkusen teoksessa ”Hiitolaiset uusille asuinsijoille (v. 1993)” on esitetty 72 nimeä käsittänyt täydentävä luettelo. Näin oli saatu muodostettua 273 nimeä käsittänyt luettelo. Professori Paukkusen laatima sankarivainajaluettelo perustui silloisen Sotatieteen laitoksen (nykyisin osa Kansallisarkistoa tai yleisimmin Arkistolaitosta) viime sotien kaatuneiden luetteloihin. Professori Paukkusen teos on julkaistu v. 1993, minkä jälkeen Arkistolaitoksen sodissa menehtyneiden luettelo on edelleen täydentynyt. Eri tietolähteistä hankituista tiedoista saatiin koottua 304 nimeä käsittänyt luettelo. Arkistolaitoksen tietojen mukaan Hiitolan sankarihautausmaahan on haudattu 173 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta vainajaa. Osa menehtyneistä on haudattu muiden seurakuntien tai kirkkokuntien hautausmaihin, osa on jäänyt taistelukentälle, varsinkin kesän 1944 kiivaissa viivytys- ja torjuntataisteluissa. Laaditusta luettelosta puuttuvat nimet voidaan jälkikäteen lisätä muistomerkin viidennessä nimilaatassa olevaan tyhjään tilaan.

Uusi muistomerkki oli vuoden 1993 muistomerkin pystyttämisen tapaan tarkoitus paljastaa osana entisten ja nykyisten hiitolaisten yhteistä pitäjäjuhlaa kesällä 2020. Korona-pandemia kuitenkin aiheutti tapahtuman peruuntumisen. Muistomerkki pystytettiin lopulta venäläisten yhteistoimintakumppaneiden toimesta elokuun alussa v. 2020.

Hautakivet:
Hautausmaalla on edelleen joitakin hautakiviä pystyssä alkuperäisillä paikoillaan. Joitakin on kaadettu hautapaikan päälle ja jonkin verran on hautapaikoiltaan irrotettuja kiviä hajallaan eri puolilla hautausmaata. Rautaristit on pääosin katkottu ja hävitetty. Hautausmaatoimikunnan toimesta on yritetty vaikuttaa Hiitolan kunnan johtajaan, jotta suomalaishautojen päälle hautauksesta luovuttaisiin ja säilyneiden hautakivien annettaisiin olla rauhassa paikoillaan. Tulos on ollut vaihteleva eri kunnanjohtajien aikoina. Tällä hetkellä tilanne näyttää valoisammalta, sillä kunnanjohtajan kertoman mukaan hautausmaa-aluetta laajennetaan ja hautaaminen tullaan suuntaamaan uudelle alueelle.

Kotiseutumatkojen yhteydessä hautakiviä on nostettu pystyyn ja hautautumisvaarassa olevia kiviä on nostettu pystympään asentoon tai muuten näkevöitetty myöhempää pystyyn nostamista odottamaan. Tulevien vuosien yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on jäljellä olevien hautakivien pelastaminen tulevien sukupolvien nähtäväksi.